Devalvaatio on varmasti monelle sanana vieras eikä sen merkityksestä ehkä ole minkäänlaista käsitystä. Lyhyesti selitettynä, devalvaatiolla tarkoitetaan kotimaan valuutan tahallista heikentämistä ulkomaisiin valuuttoihin suhteutettuna. Se on siis selkeästi poliittinen päätös, kotimaan kilpailukyvyn edistämiseksi. Kun maan valuutan arvo heikkenee, sen vientituotteet suhteessa halpenevat. Mahdollinen heikentynyt vienti, saadaan usein tällä tavoin uudelleen nousuun. Tuontitavaran hinta vastaavasti nousee ja tämä kasvattaa näin ollen kotimaisten tuotteiden kysyntää. Devalvointiin liittyy aina riskinsä, eikä se siis automaattisesti ole aina hyvä tai huono asia. Devalvaation tuloksiin vaikuttavat monet tekijät, eikä vähiten se, millaisten taloudellisten dilemmojen kanssa vallitsevana aikana painitaan. Suomen valtiolla ei ole enää oikeutta itsenäisesti devalvoida valuuttaansa, sillä päätökset tehdään nyt yhteisesti koko EU:n kesken.

Positiivista devalvaatiossa on yleisesti taloudellisen tilanteen muuttuminen suotuisammaksi. Uusia työpaikkoja syntyy ja yrityksillä on mahdollisuus panostaa kasvuun. Se voi tosin johtaa myös kierteeseen, jossa inflaatio ja deflaatio vuorottelevat. Vaarana on myös kotimaisten tuotteiden laadun heikkeneminen, sillä kilpailu ei ole enää niin kovaa ja tuotteet menevät kaupaksi helpommin. Tuontitavaraa tarvitaan kuitenkin jatkossakin, sillä kaikkea ei yksi maa pysty itse tuottamaan, joten kaikesta ulkomailta tulevasta joudutaan maksamaan devalvaation vuoksi isompaa hintaa. Tämä taas aiheuttaa inflaation.
Inflaatiolla puolestaan tarkoitetaan rahan ostovoiman heikentymistä, joka johtaa hintojen nousuun. Eli rahan reaalinen arvo laskee. Samalla rahamäärällä ei siis saada enää ostettua yhtä paljon kuin aikaisemmin. Tämä on siis vastakohta deflaatiolle eli hintatason laskulle.
Devalvaation vaikutuksesta myös ulkomailla otettu laina tulee kalliimmaksi suhteessa kotimaassa otettuun lainaan. Tämä ei niinkään ole nykyisi enää ongelma, valuutta-alueen muututtua yhteiseksi.

Suomen markan aikaan devalvointi oli yleistä. Vuosien 1945- 1947 aikana markka devalvoitiin useamman kerran. Se oli oivallinen keino rahapolitiikan manipulointiin, mutta ongelmana oli inflaation syntyminen. Lopulta inflaatiota pidettiin suurempana haittana ja päätettiin siirtyä muihin toimiin. Markka sidottiin kiinteästi Saksan markkaan ja valuuttayksikköön joka edelsi nykyistä euroa, Ecu:un. Tätä toimenpidettä pidetään nykyisin osittaisena syyllisenä 1990 luvulla vallinneeseen lamaan ja Neuvostoliiton romahtamiseen. Mahdollisuus devalvointiin poistui Suomen liittyessä Euroon eikä euroa voida devalvoida enää samalla tavoin, kuin se oli mahdollista markan aikoina. Suomelle on hyötyä euroon kuulumisesta, sillä muiden maiden taloudellisen aseman koheneminen vaikuttaa positiivisesti myös Suomen asemaan. Myös haittapuolia on, sillä vastaavasti Suomen talous voi myös laskea, riippuen muiden maiden tilanteesta.

Nykyään valuutan arvon heikentämiseen käytetään menetelmää, jossa rahavarantoa kasvatetaan liiallisesti. Rahavarannolla tarkoitetaan yleisesti rahan määrää taloudessa. Tästä seurauksena on jälleen inflaatio ja rahan arvo alkaa vähitellen heiketä.

Devalvointi kuuluu siis järjestelmään, jossa valuutan arvon kasvuun liittyviä epäsuotuisia vaikutuksia pyritään vähentämään. Nykyisin devalvointia ei juurikaan enää tapahdu, sillä valuutat ovat pääosin niin sanotusti kelluvia, eli niiden valuuttakurssit ovat markkinoilla määräytyviä.